Ajelulla

Koko yön satoi rankasti ja tuuli paukutti ikkunaluukkuja. Aamu ei siis valjennut kovin aurinkoisena vaan edessämme pauhannut meri oli aika ikävän ja synkän oloinen eikä lämpöäkään ollut kuin 12 astetta! Iso ero siihen, että muutama päivä sitten on ollut 25 astetta... Aina välillä paistoi hetken aurinko ja sitten taas uusi raivoava tuuli ja sade saapuivat paikalle. Päätimme, että lähdemme ajelemaan parempien säiden toivossa Amalfin rannikkoa eteenpäin kohti Positanoa ja Amalfia. 

Ajoimme Amalfin rannikkotietä eli SS163:a pitkin kohti Positanoa ja Amalfia. Tie onkin ollut vuodesta 1997 Unescon maailmanperintökohdelistalla eikä mikään ihme. Näköalat olivat huimat ja selittää jatkuvan lomailijoiden virran kesäisin. Tie oli Positanoon asti suhteellisen leveä ja helppo ajaa, mutta Positanon jälkeen tie kapeni ja tuli muutama mielenkiintoinen tilanne bussien kanssa... 

Buongiorno Vesuvius...

Koulussa on syysloma tai half term loma kuten täällä sitä kutsutaan. Me ajoimme lauantaina Milanosta 800km tänne Amalfin rannikolle. Matkaan meni 8.5t ja pärjäsimme vain yhdellä pitkällä  lounaspysähdyksellä. Olin aivan hämmästynyt miten pärjäsimme näinkin hyvin kolmen alle 6v. takapenkkiläisen kanssa. Viihdytysarsenaali oli aika laaja eli iPadistä herkkuihin ja kaikkea siltä väliltä. Vauva onneksi otti parit pitkät unet ja oli hereillä meidän tunnin lounastauon, joten hänenkin matka meni sujuvasti. Viimeinen puoli tuntia oli ehkä kaikista haastavin, kun kaikki olivat jo kyllästyneitä autossa istumiseen...  

Sunnuntai on mennyt levätessä (4/5 oli päikkäreillä), lukiessa (kannattaa aina ostaa pari kirjaa ennen lomaa) ja syödessä paikallisia herkkuja. Aamupäivällä kävimme tutustumassa meidän kyläämme Vico Equenseen ja ostimme jääkaapin täyteen ruokaa. Pastakaupasta ostimme ravioleja ja pienestä ruokakaupasta sitten muut tarpeelliset eli tomaattikastiketta, parmesania, prosciutto crudoa, jugurttia ja sen sellaista. Illaksi taidamme mennä paikalliseen pizzeriaan syömään pizzaa metreittäin ja pohtimaan huomista ohjelmaa... 

Näkymä meidän parvekkeelta suoraan Vesuviukselle... 

"Milloin ne tulee takas?"

Mitä jäi jäljelle viikon kestävästä vierailusta... Ainakin ryppyiset lakanat, märät pyyhkeet, katukaupustelijalta ostetut ruusut, luetut Suomesta tuodut lehdet ja pikkukeijulle vihreä mekko. Sen lisäksi kasa muistoja ja muutamia valokuvia. Mummo ja pappa lähtivät tänään kohti Suomea ja kotiin on tässä illan aikana pikkuhiljaa palautunut normaalirytmi. Huomenna varmaan olemme jo täysin vieraattomassa tilassa ja takaisin arkirytmissä ennen uusia kuvioita.

Lapsilla oli kotimatkalla koulusta haikeat tunnelmat ja heidän mielestään se oli tyhmää, että isovanhemmat lähtivät jo näin aikaisin kotiin.  Kukas nyt paistaa parhaat lätyt? Kuka jaksaa pelata futista joka ilta? Kuka nyt ottaa vauvan syliin, kun äiti tekee ruokaa? Kuka nyt leikkii meidän kanssa, kun isi on vielä töissä ja äiti ei ehdi? Milloin ne tulee takas? Näitä kysymyksiä pohdittiin takapenkillä matkalla kotiin. Aika hiljaisia ja väsyneitä olivat tyypit, kun on ollut vieraiden toimesta vilskettä ja vipinää. Ei ihme, että ennen kahdeksaa sängyistä kuului jo tasaista tuhinaa...

Vierashuone laitetaan taas pian kuntoon, sillä seuraava vieras saapuu parin viikon päästä. 

35

Lauantaina olimme pitkästä aikaa kahdestaan liikenteessä, kun isovanhemmat ottivat kopin triosta ja me kipitimme kovaa vauhtia pakoon kaikkea arkista touhua - ainakin hetkeksi. Oli kyllä tosi kiva kävellä kahdestaan ympäri aurinkoista Milanoa, jutella ja etsiä synttärilahjaa viikonlopun synttärisankarille. Oma suunniteltu lahjani kaatui vaikka mihin ja toivottavasti tämä lahja löytyy sitten pukinkontista...  

Sushia La Rinascenten sushiravintolassa.

Via Monte Napoleonella ihmettelimme ikkunoita ja kävimme eri liikkeissä. Nyt on uusi lempilaukkukin katsastettu ja pitäisi varmaan itsekin kirjoittaa joulupukille... Sieltä kävelimme sitten Duomolle, pysähtelimme matkan varrella mm. Gapissä (olipa paljon kivoja lastenvaatteita) ja lopulta marssimme La Rinascente -tavarataloon. Mies katosi samantien farkkuosastolle ja itse lähdin tutustumaan muihin kerroksiin. Joku henkinen ostoslakko oli päällä tai jotain, kun itselle ei tarttunut mitään. Oli vain ihana hypistellä ja miettiä ja pohtia, että olisiko tämä hyvä vai tämä. Missonin filttityynyä jäin pohtimaan...

Diorin ikkunoissa oli posliinisia Lady Dior -käsilaukkuja.

Tovin päästä tapasimme yläkerrassa ja menimme syömään sushia. Sushi oli ihan kelvollista, kun Milanossa ei kovin hyvää sushia saa. Nobusta ehkä, mutta arkisemmin sitä on vaikea löytää. Oli kyllä kiva istuskella kiireettömästi ja saatiin juttua aikaiseksi kerrankin jostain muustakin kuin lapsista tai työstä tai arjen kiireistä. Late lunchin jälkeen kävimme vielä ostamassa miehelle synttärilahjaksi Hoganin lenkkarit, kun hän on niitä kovasti haikaillut. Hogan on täällä THE merkki -lenkkareissa ja kaikilla on ne. Aloitin jossain vaiheessa siinä Hoganin osastolla kököttäessä laskea Hoganin kenkien lukumäärää ohikulkijoiden jalassa, mutta luovutin päästyäni johonkin viiteenkymmeneen...Hetken päästä osastolle tuli eräs italialainen nainen amerikkalaisen ystävänsä kanssa ja hän kertoi ystävälleen: "Everyone in Milan has these." Niinpä.

Joulumaa

Olin aika hämmästynyt, kun liukuportaat veivät minut La Rinascenten koti-osastolle ja silmieni eteen aukeni joulumaa... Joulukuusia, joulukoristeita, jouluvaloja, kaikkea mitä nyt voi ihminen jouluna tarvita. Vaikea kuvitella, että jaksaisin vielä lokakuun lopussa keskittyä jouluun ja aika nopeasti siirryinkin katsomaan muita juttuja. Ilmatkin ovat taas viime päivinä olleet enemmän kesäisiä kuin syksyisiä, kun lämpömittari on kivunnut yli 20 asteen auringonpaisteessa...  Ei ole vielä joulu mielessä. Me emme edes vielä tiedä varmasti olemme täällä Italiassa joulun vai tulemmeko Suomeen viettämään sitä perinteisesti. Toisaalta houkuttaisi viettää joulua Milanossa ja tutustua paikalliseen joulunviettoon. Parco Sempionessa on muuten joulukuun alussa hienot joulumarkkinat nimeltään "Oh Bej! Oh Bej", joten niitä odotellessa... 

Täällä näyttää nyt joulun trendinä olevan supervärikäs joulu. En nähnyt juurikaan valkoisia koristeita taikka perinteisiä punaisia. 

Tarvitsenkohan tätä...

Meille on tulossa tänään vieraita viikoksi! Appivanhemmat ovat varmaan piakkoin laskeutumassa ja täällä odottaa joukko innokkaita pikku-isäntiä... 

Koetan käydä kerran tai pari kertaa viikossa kaupassa paikallisessa "Cittarissa" eli Iperissä. Tänään olin tekemässä vierasvalmisteluita ja nyt on taas jääkaappi täynnä ruokaa. On mozzarellaa, raakamakkaroita, kahta erilaista prosciutto crudoa (Parmaa ja St. Danieleä), salamia, herkullisia oliiveja, monta lasipulloa Mutin tomaattikastiketta, mielettömän kokoisia artisokkia, vitelloa eli vasikanleikkeitä, juomia, tuoretta leipää ja tietenkin niitä perusjuttuja eli lyhykäisyydessään paljon hyvää ruokaa.

Tänään satuin ostosreissullani menemään kojeosaston ohi ja pysähdyin ihmettelemään kuparinväristä kodinkonetta. Tutkittuani pakkausta huomasin sen olevan polenta slow mixer. En kyllä tiennyt, että polentaa varten on kehitetty joku oma kone. Pitäisikö hankkia...? En kyllä osaa tehdä polentaa - vielä -, mutta ehkäpä jos ostaisin koneen niin tulisi tehtyä? ;-) Suhtauduin riisinkeittimeenkin epäluuloisesti, kun en ymmärtänyt asiaa. Kiinassa viimeistään opin, että se on kaiken a ja o. Meidän riisikeitin maksoi 23 yuania eli muutamia euroja. Ilman sitä en osaisi olla. Ehkäpä tulevaisuudessa totean saman polentakojeesta?

Chiara Ferragni

Viime viikon sateisena torstaina tulimme hieman aikaisemmin kotiin, kun koulun opettajilla oli liittonsa kanssa kokous ja Italiassa on hyvin tiukat systeemit miten työnantajien on toimittava työntekijäjärjestöjen kanssa sopimusneuvotteluiden aikana niin koulu sulkeutui pari tuntia aiemmin. Kun saavuin kotiin huomasin, että meidän kadun päässä oli parkeerattuna minivan-Mersu ja ulkopuolella oli neljä kuvaajaa.  Auton ovi oli auki ja samalla, kun ajoin siitä ohi  - tooodella hitaasti, kun uteliaisuus voitti - kurkkasin auton sisään. Ja kas siellä olikin Italian ja ellei maailman yksi kuuluisimmista muotibloggaajista. Autossa oli Chiara Ferragni The Blonde Salad -blogin kirjoittaja. Harmittelin jo, ettei kameraa ollut ja lasten riehumisen takia en voinut oikein hypätä autosta ulos ottamaan kuvia kännykällä. Kotona sitten"tavalliselta" kuvauspaikalta tein paparazzit ja otin kuvia, kun Chiara marssi poppoonsa kanssa poseeraamaan Burberryn vaatteissan. Nauratti kyllä kovasti, kun tämä asunto on niin parhaalla paikalla ja ei tarvitse etsiä äksöniä, kun sitä näyttää olevan ihan muutenkin. Jos vaikka George Clooney vielä kävelisi tästä ohi...

Ja tämmöistä kuvamateriaalia he saivat aikaan. Kuva on The Blonde Salad blogista, mistä löytyy lisää sateisia muotikuvia.

Porcini

Meidän Minisisko on ollut perjantaista asti kipeänä, joten suuria suunnitelmia emme ole viikonlopulle tehneet. Tänäänkin mies on ollut aamulla Ikeassa ostamassa ensi viikon vierailijoille patjat ja sängyn. Itse olen valvonut vuokranantajan lähettämiä työmiehiä, jotka siirsivät pesukoneet toiseen paikaan asunnossamme ja ison vaatekaapin tyhjään "varasto"huoneeseen. 

Lauantai iltapäivänä lähdimme Breran suuntaan kävelylle ja löysimme itsemme hedelmä- ja vihanneskauppiaan luota. Ostimme illalliseksi muutaman porcinin ja primi piatti oli näin ollen selvä. Secondiksi olimme jo suunnitelleet vitelloa pinaatin ja paistetun kesäkurpitsan kera. Sienipaikan vieressä oli aivan upea kukkakauppa ja sinne taidan ensi viikon lopussa suunnata kukkaostoksille. Todella kauniita kukkia ja upea esillelaitto!

Eilen oli ensimmäistä kertaa, kun tuli oikeasti kylmä pelkässä villatakissa. Onneksi kaulassa oli Pekingistä ostettu Woon lempihuivi...  Sää oli kyllä todella erikoinen, sillä asteita oli n. 18 eli ei kaiken järjen mukaan pitänyt olla kovin kylmä. Oli kuitenkin hyvin kostea ja kolea sää. Tuntui siltä, ettei takki todellakaan olisi liioiteltua ja pari päivää sitten en tosiaankaan takkia olisi laittanut. Mies varoittelikin aikaisemmin, että sää muuttuu kuten Kiinassa ihan yön yli ja nyt on selkeästi syksysäät alkaneet. Täytyy siis täälläkin laittaa shortsit ja muut kesävaatteet vihdoin pois. Lapsetkin tarvitsevat kohta takit kouluun ulkoilua varten. 

Kotimatkalla pysähdyimme hetkeksi leikkipuistoon ja lapset kiipeilivät hetken aikaa ennenkuin ilta pimeni lopullisesti ja oli aika lähteä illallisen valmistukeen... 

Hesarin korvike

Nyt on hetki aikaa hengähtää ennenkuin Minisisko vaatii ruokaa ja hoivaamista.  On siis teen ja sanomalehden vuoro. Isommat lapset ovat tosiaan koulussa ja siivooja on juuri viimeistelemässä hommiaan. 

Tilasimme meille International Herald Tribunen, mikä on ollut oma lempparini jo pitkään ulkomailla ollessa. IHT on New Timesin maailmanlaajuinen versio, joten kirjoittamisen taso on aika mahtavaa ja joka kerta on paljon kiinnostavaa luettavaa. Kiinassa luimme näköislehti-Hesaria ja sitten katsoimme CNN:ltä uutiset. Nyt taas katsomme Suomen uutiset TV-kaistan kautta ja luemme IHT:tä ihan oikeana paperiversiona. Paljon mukavampi kuin sähköinen versio ja Hesarin uutisia tulee silti seurattua kännykän tai netin kautta... 

Hauskaa päivää!

Picassoa ja futista

Sunnuntaina oli tosi aurinkoinen ja upea päivä. Parco Sempionessa jopa yksi kohta näytti syksyiseltä, vaikka lämpöä oli taas reippaasti yli 20 astetta. Eipä täällä ole tainnut kuin kerran lämpöä olla vain 15 astetta. Milloinkohan se syksy sitten tänne tulee? Se jää nähtäväksi...

Tällä kertaa suuntasimme Picasson näyttelyyn. Ennen näyttelyä kävimme syömässä ja ihmettelimme Duomon aukiolla olevaa NBA tapahtumaa. Boston Celtics pelasi eilen täällä ja illalla oli myös derby eli AC Milan vs. Inter jalkapallomatsi. Urheilun ystäviä hemmoteltiin oikein kunnolla! Sitten kävelimme toiselle puolelle Duomon aukiota Palazzo Realeen katsomaan näyttelyä. Picasson taideteoksia on tullut ihailtua vaikka missäpäin maailmaa ja vaikka suurin osa maalauksista oli tuttuja niin veistokset olivat aika mahtavia. Myös tuo Palazzo Reale oli upea sisältä! Näyttely on auki tammikuun alkuun eli jos tulette Milanoon niin kannattaa ehdottomasti käydä. Meille kävi hieman köpelösti, kun unohdimme ottaa käteistä mukaan. Täällä tulee käytettyä paljon enemmän käteistä kuin Suomessa, kun monessa paikassa ei voi maksaa kortilla. Näyttelyssäkään ei käynyt kortti, joten saimme juuri juuri kolikoista kasattua vaadittavat 18 euroa ja näin vältimme automaatilla käymishässäkän. 

Näyttelyn jälkeen kävimme Duomon katedraalissa, kun emme olleet siellä käyneet ja teimme pienen shoppailukierroksen. Mies meni ostamaan taas lenkkarit ja minä ja Isoveli suuntasimme Disney Storeen. Sieltä tarttui merirosvoleikkeihin Jake & the Never Land Pirates miekka ja kaukoputki. Aiemmin olin jo ostanut saman sarjan DVD:n ruokakaupasta. Kotona onkin leikitty ahkerasti merirosvoja. Sitten olikin aika mennä kotiin, kun illalla pojat lähtivät derbyyn katsomaan futista. 

Party time

Lauantaina Pikkusisko oli kutsuttu erään leikkikoulukaverinsa L:n 3vee synttäreille paikalliseen sisäleikkipaikkaan Perle e Piratiin. Oli tosi mukavaa, että sekä vanhemmat että sisarukset olivat kutsuttu mukaan. Lapsilla oli superhauskaa, kun riehuivat pari tuntia ohjaajan johdolla ja söivät vatsansa täyteen herkkuja. Minisisko ihmetteli sylistä touhua ja me juttelimme muille vanhemmille. Minä taas bongailin keskustelun lomassa äitien upeita laukkuja ja erään äidin kananmunan kokoista timanttia...  Jutellessa selvisi myös, että koulussa oli viime vuonna ollut kuuden AC Milanon pelaajan lapsia. Autossa sanoin Miehelle, että meidän Isoveli olisi varmaan pyörtynyt jos Slatan olisi tullut vastaan koulun pihalla...