Ajelulla

Koko yön satoi rankasti ja tuuli paukutti ikkunaluukkuja. Aamu ei siis valjennut kovin aurinkoisena vaan edessämme pauhannut meri oli aika ikävän ja synkän oloinen eikä lämpöäkään ollut kuin 12 astetta! Iso ero siihen, että muutama päivä sitten on ollut 25 astetta... Aina välillä paistoi hetken aurinko ja sitten taas uusi raivoava tuuli ja sade saapuivat paikalle. Päätimme, että lähdemme ajelemaan parempien säiden toivossa Amalfin rannikkoa eteenpäin kohti Positanoa ja Amalfia. 

Ajoimme Amalfin rannikkotietä eli SS163:a pitkin kohti Positanoa ja Amalfia. Tie onkin ollut vuodesta 1997 Unescon maailmanperintökohdelistalla eikä mikään ihme. Näköalat olivat huimat ja selittää jatkuvan lomailijoiden virran kesäisin. Tie oli Positanoon asti suhteellisen leveä ja helppo ajaa, mutta Positanon jälkeen tie kapeni ja tuli muutama mielenkiintoinen tilanne bussien kanssa...