keskiviikko 28. marraskuuta 2012

ARMANI

Jo kolmas sadepäivä peräkkäin eikä vedentulolle näytä olevan mitään loppua... Koko viikoksi on luvattu vastaavanlaista säätä, joten kumpparit ovat ahkerassa käytössä. Onneksi alkuviikon piristykseksi oli First Grade Aperitivo Armani Caffessa. Koolle oli kutsuttu kaikkien ekaluokkalaisten vanhemmat ja meitä oli n. 60 vanhempaa paikalla. Oli todella kiva jutella niidenkin vanhempien kanssa, joiden lapset eivät ole samalla luokalla ja tutustua uusiin ihmisiin. Saimme vinkkejä minne kannattaa mennä hiihtämään, kuulimme lisää kiinnostavasta muotibisneksestä (suomalaiset graafiset suunnittelijat saivat suitsutusta), italialaiset kysyivät onko avantouiminen oikea juttu vai urbaanilegenda ja tietenkin uusimmat juorut mm. koulun futispelaajista ja muista silmäätekevistä. Koulumme on nimittäin AC Milanon ja Interin pelaajien suosiossa, joten tälläkin hetkellä koulussa on muutamia futistähtien lapsia. Oma kosketus heihin tulee Pikkusiskon kindergarten-kavereista, sillä kahden luokkakaverinsa isät pelaavat ko. joukkueissa.  

Oli kiva ilta ja toivottavasti vastaavia iltoja järjestetään useamminkin näinkin isolla porukalla. Meidän oman ekaluokan seuraava aperitivo ilta on tammikuussa, joten sitä odotellessa... 













sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hampaaton

"Äitiii... kato."

 Keskityn katsomaan Ikean pakastealtaaseessa olevia tuotteita. Lihapullia. Nakkeja. Perunamuussia. Hmmm...joulukinkkuakin on tarjolla. Pitäisikö ostaa nyt vai vasta lähempänä joulua. 

"Äitiii" Pojan ääni on jo vaativa.

Nostan katseeni ja tokaisen: "Noh mitä..." Pojan kädessä on joku outo valkoinen klimppi. Näyttää joltain muovilta tai luunpalaselta. Meinaan juuri tokaista, että heitä se nyt äkkiä pois...Jostain syystä en sano sitä, kun huomaan toisen ilmeen.

"Se hammas lähti irti!" 

Niinpä tietenkin! Se on se jo monta viikkoa heilunut hammas. Isoveljen silmistä paistaa ylpeys - nyt hän on iso -  ja hän kasvaa silmissäni ainakin viisi senttiä. 

Kävelemme kassalle. Yhtäkkiä hammaskoloon alkaakin sattua eikä muutenkaan koko juttu tunnu enää kivalta. Poika haluaa olla sittenkin vielä pieni eikä iso. Sitten tulee kyyneleet. Pojan on pakko istuutua, kun jalkoja alkaa tärisyttää. Itku yltyy ihan hysteeriseksi. Saamme kuitenkin ruoat maksettua ja menemme odottamaan Pikkusiskoa ja Miestä sekä kuivaamaan kyyneliä. 

Mies tulee kohta kassalta ostoskärryjä työntäen. Hän ei kuitenkaan tule suoraan meidän luokse vaan pysähtyy maistiaispöydän ääreen. Me viittilöimme hurjasti ja mies huomaa meidät. Pikkusisko vilkuttaa.

Isän tullessa kohdalle kerron mitä tapahtui ja poika saa vihdoin itsekin sanottua asiansa: "Isi multa lähti hammas." Kyyneleet valuvat pojan poskia pitkin, mutta ilme kirkastuu kohta. Ikean tädiltä saa maistiaisiksi suklaata ja kotiin on ostettu glögiä, pipareita ja pakastepullia.

Matkalla autolle Pikkusisko kokeilee omia hampaitaan. "Äiti, munkin hammas heiluu..."







Ei italialaiselle. Kiinalaista kiitos.

Italialainen ruoka on herkullista, ihanaa, hyvää... Mutta ei sitäkään jaksa syödä loputtomasti. Meillä on viimeisen kahden viikon ajan ollut "ihan mitä vain, mutta ei italialaista" - kampanja. Ei pastaa, ei prosciuttoa, ei mozzarellaa... Olemmekin syöneet enemmän Suomi-painotteisesti sekä muutamia kertoja texmexiä. Ai, että nachot maistuivat hyvälle...

Lauantai-illan ratoksi päätimme tehdä kiinalaista ja pääkokkina toimi kuten aina viikonloppuisin Mies. Apukokkina oli Isoveli, kun minä ja tytöt haimme vielä pienen iltakävelyn päätteeksi kaupasta maitoa ja soijaa. Mitään kovin monimutkaista tai ihmeellistä ei kokkailtu vaan paistettua kanaa ja itsetehtyä sweet&sour kastiketta vihanneksilla. Lasten mielestä on hauskaa yrittää syödä puikoilla ja heillekin maistui vaihteeksi jokin muu ruoka kuin pasta. 

Sunnuntain ohjelmassa on reissu Ikeaan, sillä on pakko saada lihapullia, glögiä, pipareita ja muita tarpeellisia juttuja tulevaa joulusesonkia varten. Jos se joulufiiliskin pikkuhiljaa heräisi...


Lasten omat syömäpuikot. 


Paistettua kanaa. Rapeaa, mutta mehukasta.


Parasta riisiä tulee meidän Kiinasta ostamalla kahden vaiko jopa kolmen euron riisinkeittimellä.


Lempijuoma. Pellegrino.


"Äiti...ota kuva mun paidasta."


Nam.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tavallinen aamu


Aamu sarastaa.



Aurinko paistaa. Säätiedotus oli väärässä. Ei olekaan pilvistä.



Kahvia. Herätys oli 6.30 kesken syvintä unta. Vauvan teki mieli jo herätä. 


Terveellistä. Kaurapuuroa soijamaidolla.


Herätys.


Äiti mun on pakko laittaa tää paita...


Ja vauva päiväunille. Muilla jatkuu aamupäivätouhut.



perjantai 23. marraskuuta 2012

“A wise man makes his own decisions, an ignorant man follows public opinion”

Hups... vierähtipä viikko sitten viime kirjoituksen. Ehkä on hyvä kirjoittaa, kun on ollut todella hyvä seitsemän päivää takanapäin. Vaikka tämä ulkomailla asuminen on jännittävää ja kiinnostavaa ja upea mahdollisuus kokea jotain uutta niin aina tämä ei ole ruusuilla tanssimista. Loman jälkeen sekä Miehellä että minulla on ollut joku alakulonkausi ja kivan loman jälkeen ei arkeen paluu oikeastaan sujunut keneltäkään helposti. Sitten iski sairastelut, pitkät työpäivät, väsymys jne. Nyt on kuluttavat sairaudet voitettu, aurinko paistaa ja tuntuu kaikki taas hauskalta, helpolta, mukavalta... 


iPad hetki viikonloppuna lempipelin parissa.


Miehen kokkaama superherkullinen Melanzane alla parmigiana eli 
munakoisoa ja paaaaljon parmesania.


Perheen hyvinvointi on ollut myös mielessä, sillä Miehen työpäivät, lasten koulukyydittäminen, arjen pyörittäminen jne eivät ole kamalasti jättäneet aikaa tehdä muuta. Ei minulle eikä meille yhdessä. Nyt kuitenkin teimme päätöksen, että tarvitsemme enemmän apua kuin vain siivousta ja silitystä, joten ensi viikosta lähtien filippiiniläinen apulaisemme T tekee meillä viikottain 25t. Joinain päivinä vain pari tuntia ja joinain päivinä hieman enemmän. Se mahdollistaa sen, että voin tehdä tiettyjä juttuja päivisin ilman vauvaa kuten vaikka urheilla, silitysvuori ei kasva älyttömäksi, joku lauantai voimme mennä Miehen kanssa kahdestaan syömään vihdoin Nobuun... Ilman jonkinlaista tukiverkostoa on aivan älytöntä edes yrittää pärjätä. Perheen viihtyminen takaa sen, että koko tämä reissu onnistuu kuten mm. tästä Taloussanomien 10v. sitten kirjoitetusta artikkelista voi lukea. Sinnittelimme nyt ensimmäiset kolme kuukautta 9t siivous yms avulla, mutta nyt olemme huomanneet sen selkeästi riittämättömäksi. Koko perheen mieliala nousi, kun saimme ratkaisun tehtyä ja lapsetkin ovat tyytyväisiä, että pari kertaa viikossa voi leikkiä jonkun muun kanssa kuin äidin, joka hokee mantramaisesti "kohta, kohta". 


Tyylikkäät naiset kävelivät Galleria Emanuele Vittorio II:seen.
 Milanolaisten naisten ykköstalvilook on joko turkki (lyhyt tai pitkä harmaanvärinen) tai musta karvaliivi.

 Pasticcerian ikkunan takaa kuolaamassa herkkuja... 


Muutenkin tämä kulunut viikko on ollut kivoja aktiviteetteja täynnä ja niistä on jopa jaksanut nauttia kuluttavan flunssan väistyttyä. Viime viikonloppuna olimme kaupungilla ja ulkoilemassa sekä teimme hyvää ruokaa ja katsoimme hyviä elokuvia. Maanantaina ja tiistaina oli mm. siivousta, kaupassakäyntiä, pientä joulushoppailua pukinkonttiin ja lasten Christmas Show järjestelyjä sekä nk. "äidin palkkapäivä". Keskiviikon kohokohta oli parille Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokursseille ilmoittautuminen - kimmokkeena toimi mm. Kataisen lausunnot kotiäideistä -ja kahvittelua koulukavereiden äitien kanssa sekä kehityskeskustelu Isoveljen opettajan kanssa. Isoveljellä on kuulemma draivia ja hän on edistynyt todella hyvin. Opettaja uskoi, että pikkumies voi oppia lukemaan jopa ennen joulua!!! Torstaina vein tytöt lääkäriin saamaan rokotuksia ja yleiseen tarkastukseen sekä vietimme laatuaikaa tyttöjen kesken. Illalla eräs täällä opiskeleva perhetuttu tuli lastenvahdiksi ja kävimme aperitivoilla Pikkusiskon luokan vanhempien kanssa. Oli tosi mukavaa jutella oikein kunnolla lasten vanhempien kera eikä vain moikkailla aamulla. Eräskin nainen oli tehnyt pitkän uran mallitoimistossa buukkaajana ja mm. käynyt Suomessa etsimässä malleja Milanon catwalkeille. Oli todella mielenkiintoista kuulla  muotimaailmasta joltain, joka oli ollut siinä 20v töissä. Juttelimme myös juuri päättyneestä Suomen Huippumallit -ohjelmasta ja rouva kertoi osallistuneensa pari vuotta sitten Ruotsin vastaavaan versioon. Tänään olen ollut kahvittelemassa parin saksalaisen äiti&vauva -duon kanssa. 


Viikonloppuna piti laittaa hanskat käteen, kun oli viileä. 


"Palkka"sormus Oscar de la Rentalta. Sopii arkeen ja juhlaan sekä erityisesti vauva-arkeen. Ainakin paremmin kuin roikkuvat korvikset, minkä seurauksena meinasi koko korvalehti lähteä vauvan (kivuliaasti) mukaan... 



Ulkoilemassa kirpeässä syyssäässä. Mies koetti saada kaikki katsomaan kameraan. Huonolla menestyksellä...


Summa summarum tuntuu taas siltä, että elämä hymyilee! :)  Niin ja se aurinkokin paistaa ja lämpöä on 14 astetta.  

Kuvat otettu viikonvarrella sekä kännykällä että oikealla kameralla... 

torstai 15. marraskuuta 2012

Nuutuneet



Ei saa mitään kirjoitettua tänne, kun on niin nuutunut olotila. Taas olen antibioottikuurilla ja on menossa siis flunssa nro 3. Huoh. Ei nuo muutkaan perheenjäsenet ihan täysin kunnossa ole. Mies nukahti vahingossa eilen jo kahdeksalta yöunille ja lapset ovat olleet koko viikon väsyneitä (sekä kärttyisiä). Aamulla sitten päätimme, että annetaan lasten nukkua ja he saavat lepäillä kotona tämän päivän. Ihan hyvä päätös, kun aamulla unta riitti tavanomaista pidempään. Myös aamupäivän happihyppelyn jälkeen Isoveli ja Pikkusisko nukkuivat kummatkin melkein kolmen tunnin päiväunet. Vauva taitaa olla meidän perheen virkein tapaus, kun hän jaksaa sätkiä ja nauraa eikä väsymys näytä painavan. 





Niin ja kuten kuvista voi päätellä tännekin on saapunut syksy. Lämpöä oli tänään vain 10 astetta. Eilen sentään lämpötila nousi jopa 15 asteeseen ja alkuviikosta oli jopa 18 astetta auringossa. Vaihtelevaa ja aiheuttaa hämmennystä aamuisin vaatteita valitessa. Pitäisi vain noudattaa paikallisten pukukoodia eli talvivaatteet vain päälle. Katukuvassa vilisevät niin toppatakit kuin turkikset, paksut villapipot, lämpimät Uggit... Ei vain suomalaisena osaa pukeutua toppatakkiin, kun lämpötila vaihtelee 10-18 asteen välillä! 

Onneksi huomenna on perjantai... Luulen, että kaikki tarvitsemme parin päivän lepoa.

(Jotkut kuvista on vähän epätarkkoja, kun kännykällä nopeasti näppäsin kävelylenkiltä... terv. Nuutunut kuvaaja) 










lauantai 10. marraskuuta 2012

Pizza night


Sadepäivän kunniaksi meillä oli tänään pitsaperjantailauantai. Kummisedälle piti tarjota herkullista napolilaista margheritapitsaa sekä salaattia ja viiniä. Perfetto!  







perjantai 9. marraskuuta 2012

Mistä on tehty...

Pikkusiskon kummisetä saapui tänään meille viikonloppuvieraaksi. Tosi hauskaa, että on taas vieraita! Nyt lapset nukkuvat ja lepuuttelen jalkojani nojatuolissa. Mies lähti ystävänsä kanssa illalliselle, mutta sitä ennen meillä pidettiin perinteiset perjantai-illan aperitivot

Mies vei lapset ja ystävänsä pienelle kävelylle. Sillä aikaa valmistelin pikku naposteltavat, katoin sohvapöydälle tarvittavat pikkulautaset, sytytin kynttilät ja valitsin sen tärkeän taustamusiikin. Lapset olivat innostuneita, kun saapuivat iltakävelyltään. Aperitivo on heille merkki siitä, että nyt alkaa viikonloppu. Pikkusisko hyppi tasajalkaa, kun huomasi olohuoneen pöydälle katetut herkut, kynttilät... "Hei isi... aperitivot" 

Glenn Miller soi taustalla. Kynttilöitä. Kukkia. Herkullisia pieniä naposteltavia. Hieman kuplivaa juomaa. Hauskat jutut. Hyvää seuraa. Huonot, epätarkat kuvat hämärässä. Siitä on perjantai-ilta tehty.





keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Herculaneum

Vanhoilla romuilla jatketaan...Ei kylläkään kronologisessa järjestyksessä, sillä Pompeissa kävimme vasta tämän Herculaneum retken jälkeen.

Herculaneumista en ollut ennen kuullutkaan, mutta asia korjaantui lomamme aikana. Pompei on varmasti kaikille tuttu uhri Vesuviuksen purkautuessa 79 jKr. Aamulla kiipesimme katsomaan tulivuorta ja iltapäiväksi suuntasimme katsomaan mitä tuhoja se tulivuori sitten oikein sai aikaan. Herculaneum oli sinänsä mielenkiintoinen kohde, että se on paljon paremmin säilynyt kuin Pompei. Suurin syy on se, että Herculaneum hautautui mutavyöryn alle eikä tuhkakiven alle kuten Pompei. Kaikkien mielestä paikka oli äärettömän hieno ja lapsetkin viihtyivät. (Pompeissa kävimme tosiaan vasta seuraavana päivänä ja Isoveljen mielestä edellisen päivän romut ts. Herculaneum riittivät.) Oli aivan käsittämätöntä miten hienosti mosaiikkitaideteokset olivat säilyneet tuhansia vuosia...Osa tärkeimmistä taideteoksista kuten Aleksanteri Suuren mosaiikki oli poistettu ja viety Napolin arkeologiseen museoon. Niin hyvin kaupunki (tai sen osa) oli säilynyt, että pystyi helposti kuvittelemaan kaduille vilskettä ja vipinää. Toogapukuiset miehet matkalla kylpylään, kulkukoirat juoksentelemassa, lapset leikkimässä... 

Jorinat sikseen. Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.