Kraaterissa tai ainakin melkein...

Päivät meni lomalla ihan sekaisin niin en muista oliko meidän tulivuorireissu tiistaina vai keskiviikkona.  Tosiaan eräänä lomapäivänä ajelimme Vesuviukselle kurkkimaan minkälaista on tulivuorella. Erityisesti Isoveli oli innostunut Vesuliuksesta ja pohtikin kokoajan, että mahtaako tulivuori purkautua meidän reissun aikana. Onneksi näin ei käynyt, vaikka tutkijat odottavat tulivuoren purkautuvan piakkoin. Edellinen purkaus on ollut vuonna 1944 ja tämä hiljainen kausi on ollut pisin tähän mennessä...  Kuuluisin purkaus on varmasti se mikä tapahtui n. 2000 vuotta sitten, kun Pompeji ja Herculaneum hautautuivat maan alle. Edelleen tulivuoren ympäristössä asuu miljoonia ihmisiä ja ihmisiä on kehoitettu muuttamaan tulivuoren alueelta pois, mutta huonolla menestyksellä. Tavallaan ihan ymmärrettävää, ettei ihmiset halua muuttaa kodeistaan pois.

Autolla pääsee ajamaan melkolailla kraaterille asti ja parkkipaikalta on n. 800m kävely kraaterille. Liput  maksoivat 11 euroa per nassu, mutta lapset pääsivat ilmaiseksi. Koska polku on aika jyrkkä krateerille asti niin missään korkkareissa ei tosiaankaan kannata sinne lähteä ja myös takki on kuulemma kesälläkin tarpeellinen. Meidän kiivetessä huipulle lämpöä oli vain 12 astetta eli harrastimme kerrospukeutumista ja se selittäneekin ainakin oman suhteellisen epäonnistuneen lookin. Muutenkin viime viikko oli valitettavasti tavanomaista kylmempi kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta ja talomme omistajat olivat meidän puolestamme pahoillaan. He jopa tarjoutuivat antamaan meille ilmaiseksi muutaman lisäyön. Valitettavasti arki kutsui ja jouduimme kieltäytymään mukavasta tarjouksesta. 

Vesuvius oli mahtava kokemus. Lasten mielestä oli mahtavaa kerätä laavakiviä ja he hämmästelivät suunnattomasti kraaterista nousevaa savua. Me aikuiset ihmettelimme mahtavia maisemia ja totesimme, että näkymän takia kannatti kiivetä 1281m korkeuteen.