keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Wedding fever

Tai ei nyt ehkä enää, mutta 7v. sitten valmistauduimme tulevana viikonloppuna pidettäviin häihimme. Melko vaikea uskoa, että tätä hääpäivää juhlitaan Milanossa. Ei sitä silloin voinut kuvitella, että meillä olisi kolme lasta ja perheenä olisimme asuneet jo kaksi kertaa ulkomailla...  Time flies when you are having fun (and you have kids)! 


Lainakorit ruusunterälehtiä varten... 


Yksi lahjakin saapui meille ennen hääpäivää.


Viimeinen sovitus Morsmaikussa. 

Maailman ihanimmat ja kauneimmat silkkikengät. Niin ja oliko tämä enne... Made in Italy?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Un brioche e un cappucino, per favore!

Milanon on tänään vallannut todellinen arkisää, kun ulkona sataa RÄNTÄÄ! Eilen oli niin kaunis ja mukava sää niin tämmöistä ei millään nyt jaksaisi. Tämä talvi voisi nyt pikkuhiljaa loppua...

Onneksi voi palata eiliseen kivaan, aurinkoiseen sunnuntaihin.  Ulkoilua ja kahvittelua. Aurinko paistoi, vaikka asteita oli vain pari. Kaikilla oli mukavaa tai ainakin melkein kaikilla. Isoveli nimittäin totesi kävelymme aikana katkerasti: "Teillä on ollut 17 minuuttia kivaa ja meillä on ollut nolla minuuttia kivaa."

Cappucino.

Kahvila.

Minisisko tarkkailee.


Miehen dream car eli Porsche. Ei ehkä paras auto viisihenkiselle perheelle... ;-)

Sunnuntain relaxed poolo look.

Isosisko.

Discovärit.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Chinatown

En ole blogannut aiemmin Milanon Chinatownistä, mikä sijaitsee ihan kivenheiton päässä meidän kodista. Tämä osa kaupunkia ei ole ns. perinteinen Chinatown tai sellainen, mikä se monessa muussa kaupungissa on kuten vaikkapa New Yorkissa. Toki alueella on paljon kiinalaisten pitämiä kauppoja ja ravintoloita sekä niitä kiinankielisiä kylttejä on joka paikassa. Suurin ero on se, että kiinalaisten pitämistä liikkeistä 95% on tukkukauppoja. Tämä onkin aiheuttanut paljon ongelmia Milanon kaupungin kanssa, kun rekkaliikenne oli kai aika sietämätön. Jossain vaiheessa tai tarkemmin v. 2008 Chinatownin "pääkadusta" Via Sarpista tehtiin kävelykatu, jotta estettäisiin rekkojen ja tavaroiden kuljetus. Kuten aina kiinalaiset ovat kekseliästä porukkaa eikä liikenteen rajoittaminen ole kovin hyvin onnistunut. Rekat kuljettavat tavarat sivukaduille, josta sitten niitä kannetaan liikkeisiin monella eri tavalla. Toki Chinatownissa löytyy ihan tavallisille kaduntallaajille kauppoja. Ruokakaupoista saa korianteria, chilitahnaa, nuudeleita, bok choyta (pak tsoi suomeksi?) ja melkolailla mitä tahansa kiinalaisia elintarvikkeita, mitä tulee mieleen. Kenkäkaupoista saa esimerkiksi feikkejä niin suosittuja Tory Burchin kenkiä ja vaatekaupoista saa kiinalaiseen makuun olevia suhteellisen koristeellisia vaatteita. Feikkituotteista tuli mieleen kiinantunneilta väärennystä tarkoittava sana: shān zhài. 

Meillä on ihmeellisen kotoisa olo tuolla kiinalaisten keskuudessa ja tuntui siltä, että sydämessä löytyy aina paikka kiinalaisille ja Kiinalle. Eikä sinänsä mikään ihme, kun Pikkusisko syntyi siellä ja lapsen  syntymä nyt on kenelle tahansa suuri juttu. Seuraava reissu Chinatowniin on varmasti helmikuussa, kun on kiinalainen uusi vuosi ja Via Sarpilla on kuulemma hieno lohikäärmekulkue. 

Kiinnostava yhdistelmä: italialais-kiinalainen ravintola










lauantai 26. tammikuuta 2013

Private chef - life's little luxuries.





Näistä raaka-aineista oma kokkimme aka kotiapulaisemme T kokkaa meille tänä iltana ruokaa eli Filipino prawn curry with pineapple. Joskus sitä täytyy vaan todeta, että elämä on ihanaa ja ei tarvitse itse nähdä vaivaa herkullisen illallisen eteen. Nytkin me ollaan miehen kanssa vaan juteltu ja hengailtu, kun T valvoo ipanoita. Paras hetki lauantai-illassa! 

Vaikka tämä meidän elämä saattaa näyttää hetkittäin hieman liian "helpolta" niin viime yö oli todella syvältä ja olo aamulla oli kuin pahimmassa krapulassa ikinä. Ensiksi heräsi Isoveli valittamaan korvaansa (keskeytti meidän juuri aloittaman romanttisen komedian) ja siirryimme toimimaan lääkintähenkilökuntana sekä lohdutusjoukkoina itkevälle pojalle. Sen jälkeen, kun olimme luovuttaneet elokuvan suhteen ja päättäneet mennä nukkumaan niin Pikkusisko itkeskeli sängyssä... oksennuksen seassa. Siinä sujuikin sitten seuraavat pari tuntia lakanoita vaihdellessa ja lapsen tukkaa pestessä järkyttävän karjunnan siivittämänä. Tietenkin Minisisko heräsi kaikkeen älämölöön ja häntäkin piti siinä sitten lohduttaa. Aamulla herätys tuli 5.30, kun Isoveli päätti aloittaa aamun. Hieman meni aamupäivä plörinäksi, kun me olimme kuin kaksi zombieta. Lapset tietenkin olivat taas ihan täysillä kaikessa mukana. Aamupäivän kruunasi se, että Pikkusisko löi päänsä sohvapöytään ja oksensi. Epäilimme tietenkin heti aivotärähdystä ja soitimme dottoressalle konsultaatiota. Saimme ohjeet seurata potilasta tunnin ja jos on jotain muutoksia niin sitten sairaalaan. Noh onneksi kaikki oli hyvin ja Pikkusisko oli reipas oma itsensä koko loppupäivän...

Nyt taidan nauttia edes hetken meidän hemmotellusta elämästä ja otan rennon asennon sohvalla... 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Me & Moët


"My only regret is that I did not drink more Champagne."

John Maynard Keynes, on his deathbed 

Mies tekee vielä töitä, vaikka on perjantai ja kello lähenee puolta kymmentä. Lapset nukkuvat. Mä surffailen muotiblogeissa, kun ei ole muutakaan tekemistä ja tarvitsen inspiraatiota. Ostin tänään vahatut farkut siis sellaiset, mitkä näyttää nahkahousuilta... ja nyt tarvitsen inspiraatiota. Kohta illallista... Tai kohta ja kohta. 




torstai 24. tammikuuta 2013

A day in the life...


Klo 7 herätys ja aamuvalmisteluita. Minä ja mies olemme aivan silmät ristissä, kun herätyskello soi. Minisisko heräsi pari kertaa harjoittelemaan seisomista sängyssään ja Pikkusiskolle piti vaihtaa yöllä lakanat. Seuraava tunti kuluu kuin siivillä, kun lapset pitää saada syötettyä ja puettua. Itsekin pitäisi jotenkin hoitaa itsensä ulosmenokuntoon. Nappaan helpot vaatteet päälle ja meikkaan kevyesti. Miehen rooli aamulla on aika vähäinen, kun hän käy suihkussa, pukee, syö ja lähtee töihin. Hoitaa lasten suhteen lähinnä valvontatehtäviä eli hoputtaa syömään ja vahtii Minisiskoa, kun pukee. 




Klo 8.05 eteisessä. Mies on jo lähtenyt  ja koetan saada ipanat pukemaan ulkovaatteita. Pari kertaa pitää korottaa ääntä, kun takki ei millään mene päälle ja keksitään sivujuonteita. Minisisko tulee myös tänä aamuna mukaan, kun kotiapulaisemme T tulee vasta myöhemmin.

Klo 8.25 autossa.  Auton pakkausta eli lapset ja rattaat sisään ja sitten vihdoin pääsemme lähtemään. Olemme matkalla kouluun ja kaikilla on samaanaikaan jotain puhuttavaa. "Äitiiiiiii, nyt on MUN vuoro puhua." Taitaa olla suosituin lause koulumatkalla.



Klo 8.45 koululla. Kurvaamme parkkipaikalle ja menemme kouluun sisälle. Isoveli menee itse omaan luokkaansa ja huutaa vain ciao. Pikkusisko marssii omaan Kindergarten luokkaansa ja seuraan vauvan kanssa perässä. Koulussa menee helposti tuntikin, kun juttelee muiden vanhempien kanssa ja leikin hieman Pikkusiskon kanssa kuten asiaan kuuluu.




Klo 10 kotona vihdoinkin. Tunti aikaa laittaa koti aamuhärdellin jälkeen kuntoon, kun opettajani Massimo tulee klo 11. Juon teetä ja syön jugurttia. Syötän Minisiskolle lounasta tai hän syö osittain itse. Kotiapulaisemme T tulee ja Minisisko kiljuu innostuneesti, kun huomaa T:n. Vien omat opiskelukamppeeni olohuoneeseen.

Klo 11-14. Italiaa. Italian tunnin jälkeen huomaan, että T on silittänyt ison kasan pyykkiä opiskellessani. Minisisko on mennyt päiväunille.




Klo 14.15 vihdoinkin lounas. Syön salaattilounaan, luen hieman sähköposteja ja surffailen netissä. Teen päivällistä varten valmisteluita. Sanon heipat T:lle ja ohjeistan Minisiskon ruoat, kun herää päiväunilta.




Klo 14.55 starttaan auton. Matka koululle sujuu nopeasti. Parkkipaikalla huomaan, ettei ole yhtään vapaita ns. virallisia paikkoja. Hätävilkut päälle ja italialaiseen tyyliin auto enemmän tai vähemmän keskelle katua. Lapset on haettava klo 15.15-15.30 välisenä aikana ja ensin haen Pikkusiskon omasta luokastaan 15.15. Pikkusiskon kanssa menemme sen jälkeen koulunpihalle odottamaan Isoveljeä. Juttelen muutaman vanhemman kanssa. Lapset tulevat luokittain opettajansa johdolla ulos ja kun opettaja on nähnyt minut saa Isoveli lähteä kotiin. Ciao sinne ja tänne. 

Klo 15.40 taas autossa. Matkalla kotiin ja lapset kertoilevat päivänkulustaan. Samalla mutustelevat välipalaa. Muutama kinastelukin saadaan aikaan. Pientä ruuhkaa. "Äitiii, ollaanko jo kotona""Joo kohta."




Klo 16.10 avaan kotioven. Lapset juoksevat leikkimään T:n kanssa. "T, can I show you something from my iPad..." "T, look at me."  Minisisko on myös hereillä ja hyppii tasajalkaa nähdessään isot sisarukset.  Aloitan päivällisen tekemisen ja jätän lapset T:n huomaan.  

Klo 17 lasten päivällinen. Vihdoinkin on ruoka valmis! Kaikki syövät reippaasti. Ruoan jälkeen korjaan astiat pois, vien silitetyt pyykit kaappiin, ratkon pari tappelua, iPad menee jäähylle ja lapset leikkivät vielä viimeiset jutut T:n kanssa. Luen hetken aikaa opiskeluihin liittyviä juttuja.


Klo 18.30 T lähtee kotiin. Siirrymme olohuoneeseen, missä lapset katsovat vuorotellen telkkarista Postimies Patea ja käyvät vierashuoneen kylppärissä pesulla. Minisiskon mielestä suihkussa on kivaa, mutta isompia pitää hieman motivoida (ja käskyttää) iltapesulle.

Klo 19.00 iltapala. Olen saanut vihdoin iltapalan pöytään eli isoille lapsille jugurttia ja hedelmälautaset (banaania, omenaa ja päärynää) ja vauvalle puuroa. Minisiskoa väsyttää. Itkua. Lapset katsovat päivän PikkuKakkosta.

Klo 19.30 "Isiiiiii". Mies tulee vihdoin kotiin ja lapset riehaantuvat. Laitan Minisiskon nukkumaan. Hampaiden pesu ja sitten kirjat esiin. Luen ensin Pikkusiskolle Onni-kirjaa ja mies pelaa käytäväfutista sillä aikaa Isoveljen kanssa. Sitten Isoveljen huoneeseen lukemaan Timo Parvelan loistavaa satukirjaa. Hyvää yötä. 




Klo 20.15 "Good night". Lapset ovat sängyissään ja Isoveli on jo nukahtanut. Pikkusisko vielä höpisee jotain ja Minisisko on umpiunessa. Mies alkaa tehdä ruokaa ja siivoan pois iltapala-astioita, laitan pyykkikoneen päälle jne. 

Klo 21 illallinen. Vihdoin aika huokaista. Syödään kanaa, fetasalaattia ja papuja. Jutellaan. Katsotaan hieman telkkaria. Luetaan lehtiä. Kerään seuraavan päivän vaatteet ja muut tarvikkeet kasaan. Laitamme kotia iltakuntoon ja mies käy sulkemassa ikkunaluukut. 

Klo 23 valot sammuu. 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Era musica per le sue orecchie

Kuten aika moni muukin niin kuuntelen radiota autossa ja erityisesti täällä yritän kielen takia kuunnella radiota mahdollisimman paljon ajellessa. Keräsin tähän muutamia kivoja italialaisia kappaleita, mitkä soivat radiossa ja saavat hyvälle tuulelle. Ensimmäisenä oma lemppari!

Paitsi, ettei alkuperäinen linkki toiminutkaan eli Eros Ramazotti Un angelo distose al sole löytyy tästä.








maanantai 21. tammikuuta 2013

Monday

Se olisi sitten taas maanantai ja uusi arkiviikko. Maanantai on alkanut vauhdikkaissa merkeissä, kun olin aamupäivällä Minisiskona kanssa cappucinolla ja panettonella erään tutun italialaisen äitikaverin luona. Sitten tein hieman opiskelujuttuja ja sen jälkeen lähdinkin hakemaan lapsia koulusta...


Äiti ja tytär kumppareissa. Ainoa oikea kenkävalinta.

Viikonloppu meni täälläpäin Eurooppaa leppoisissa merkeissä, kun ulkona satoi vuorotellen räntää tai vettä oikeastaan kokoajan perjantai-illasta maanantaiaamuun asti. Onneksi meillä oli sentään Suomeen matkalla ollut yövieras, joka piristi meidän viikonloppua ja pääsi nauttimaan meidän itsekokkailemasta intialaisesta currysta & naanleivästä. Viimeiset pari päivää voi oikeastaan summata näillä sanoilla.

Sade ja raaka, kosteankylmä ilma. 
Kokkailua & leipomista. 
Afrikan tähden pelaamista, legoilla rakentelua ja yleistä leikkimistä.  
Koulu- ja työjuttujen miettimistä. 
Pikaulkoiluja sateen tauotessa. 
Leffailta ja karkkilakon hetkellinen rikkoutuminen. 
(Romanttinen?) reissu ruokakauppaan ihan kahdestaan.

Mutta nyt hauskaa iltaa ja energistä viikkoa!

Ei edes mustavalkoinen kuva... 


Puistostyle.




torstai 17. tammikuuta 2013

Missonin huivi ja kevätfiilikset



Vitsi miten auringonpaiste saa heti ajatukset kevääseen, lämpimiin ilmoihin ja keväisiin väreihin. Jotenkin sitä valitsee aamulla kirkkaampia värejä päällensä kuin kuukausi sitten. Lakanat ovat vaihtuneet tummista ja kodikkaista raikkaisiin turkoosin värisiin. Sohvatyynytkin voisi jo vaihtaa keväisempiin... Eilen aamulla satoi kuitenkin räntää, joten ei se kevät täälläkään nyt ihan vielä ole tulossa. Kuukauden kuluttua on toivottavasti jo lämpimämpää ja saa laittaa talvikamppeet pikkuhiljaa pois odottamaan seuraava talvea.




Pari päivää on kulunut touhutesa, kun mies oli Suomessa työmatkalla ja itsellä oli vielä "koulua" eri muodoissa. Eilen vietin kolmisen tuntia italiaa opiskellessa opettajani Massimon johdolla. Yksityisopetuksen hyvänä puolena on se, että opiskelun ohessa tulee juteltua ja voi kysyä niitä hölmöjä juttuja kulttuurista.  Tänään olen viettänyt ihan tavallista kotipäivää. On ihanaa viettää Minisiskon kanssa aikaa, kun hän on taas pitkästä aikaa oma aurinkoinen itsensä. Kuukauden päivät kestänyt vesirokkoflunssaputki vei pieneltäkin voimat...




Toivottavasti aurinko paistaa teilläkin! Kaupasta tuli ostettua vaaleanpunaisia ruusuja ja aamulla kaulaan kietaisin raikkaan keväthuivini. 

Energistä päivää!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Cogito ergo sum



Varoitus! Tämä saattaa sisältää tylsää, epäloogistakin pohdintaa, mutta myös kauniita kuvia Minisiskosta....

Tänään pohdin automatkalla kouluun viime vuoden Helsingin Sanomien juttua. Pääministeri Katainen haluaisi kotiäidit aikaisemmin töihin, kun naisten asema pitkien poissaolojen aikana työmarkkinoilla heikentyy ja heidän on  näin ollen vaikeampi työllistyä. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilla pitkähkö poissaolo ensimmäinen kahden lapsen kanssa ei ole suoranaisesti vaikuttanut uraani. No okei en ole mikään suuri pomo, mutta se ei liene yllättävää oltuani tovin poissa...  Palasin vanhaan työpaikkaani ja hetken siellä oltuani päätin, että kehittyäkseni lisää oli aika siirtyä eteenpäin. Tämä onnistui mahtavan uuden työn muodossa. Nyt koti-Suomessa minua odottaa todella mielenkiintoinen työ, mihin aion ehdottomasti palata ja sen myös mieheni tietää. En ole nimittäin urakotiäiti -tyyppiä, vaikka lasten kanssa olen kotona viihtynyt ja olen aidosti onnellinen tästä mahdollisuudesta olla sitä tavanomaista vuotta pidempään kotona. Erityisesti tämän pienimmän kanssa huomaan miten nopeasti aika kuluu. 




On varmasti ikuisuuskeskustelu tuoko äitiys ja kotona oleminen jotain työelämän kannalta relevantteja lisätaitoja vai ei. Kirsi Piha kirjoitti pari vuotta sitten kirjan nimeltä Äitijohtaja. Kirjassa todettiin, että elämänkokemukset kuten äitiys voivat kehittää johtajan tarvittavia ominaisuuksia. Samalla todetaan, ettei vanhemmuus myöskään automaattisesti tee kenestäkään parempaa työntekijää/johtajaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että äitiys ja kotona oleminen - erityisesti ulkomailla - on parantanut myös niitä työelämässä tarvittavia taitoja. Ennen lapsia en kokenut olevani ihan niin itsevarma ja stressitön kuin lasten jälkeen. Myös ulkomailla kotiäitinä oleminen ei ole maailman helpointa, vaikka monet luulevat sen olevan pelkkää luksuselämää ja kotiapulaisia. Tuohon voin sanoa, että on ja ei. Yhtenä isona positiivisena asiana on se, että mm. kotiapua saa edullisemmin kuin Suomessa ja se vapauttaa kotona olevan tekemään päivisin muitakin juttuja kuin luuttuamaan lattioita vaikkapa opiskelemaan tai pitämään itsestään huolta. Toisaalta miehen pitkät työpäivät takaavat sen, että kotona oleva hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän. Se, mikä tuo kotona olevan elämään haastetta -hyvässä ja pahassa- on sosiaalisen elämän aloittaminen ihan tyhjästä. Työssäoleva saa sen työympäristön mukana kontakteja helpommin kuin se puoliso. Välillä sosiaalisen elämän rakentaminen tuntuu helpolta ja toisinaan vaikealta. Eniten se vaatii rohkeutta ja viitseliäisyyttä. Näitäkin ominaisuuksia tarvitaan työelämässä. 




Uskon, että kun taas tulevaisuudessa palaan töihin niin joudun toki päivittämään tiedot ja puhaltamaan pölyt pois työaivojen osalta. Uskon myös, että töihin palaan rohkeampana, kielitaitoisempana ja (elämää) kokeneempana kuin aiemmin. Ainakin oman alan töissä rohkeus ja innovatiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kuten Kirsi Pihankin kirjassa todetaan, että women can have it all. Se vain vaatii tekemään sellaisia ratkaisuja, mitkä toimivat omassa perheessä ja ratkaisut eivät aina välttämättä ole niitä tavanomaisia. Myös ulkoministeri Hillary Clinton on sanonut, että Chelsean ollessa pieni hän ei olisi voinut tehdä sitä työtä mitä nyt tekee. Hän halusi olla läsnä lapsensa arjessa ja tämä rouva kuitenkin on ollut koko elämänsä ajan jonkinlaisissa töissä. Itse olen tulkinnut asian siten, että aikansa kutakin ja ehdin vielä vaikkapa toimitusjohtajaksi kuten Alkon uusi toimitusjohtaja Hille Korhonen, joka oli  7v kotona lasten kanssa. 

Ja miksi juuri tänään pohdin jotain vanhoja Hesarin juttuja... ? Johtuu siitä, että tänään alkaa eräs Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssi ja sitä olenkin jo innolla odottanut..Koen nimittäin, että haluan itsekin päivittää omaa osaamistani ja on se kiva tehdä näillä aivoilla jotain monimutkaisempaakin silloin tällöin. 

Hauskaa tiistaita!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Headlines: Obama, Missoni, Beijing

Ajattelin eilen illalla repäistä ja kiskoa lenkkivaatteet heti aamusta jo päälle. Huonosti nukutun yön jälkeen lenkkeily kosteankylmässä oli kuitenkin viimeinen asia herätessäni mielessä, joten se sai jäädä.  Tokihan tuo on äärettömän huono tekosyy... Vietin sen sijaan puolisen tuntia Pikkusiskon kanssa leikkikoulussa askartelemassa ja juttelemassa muiden vanhempien kanssa. Sen jälkeen hurautin kotiin aamupalalle siivottuun kotiin, kun T oli taikonut aamukaaoksen pois. Aamupalaa syödessä lueskelin päivän IHT:tä ja oli ihan kiinnostavia juttuja. Luin eilen, että uni on yksi tärkeimmistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Nyt taidan kaivaa jumppavaatteet kaapista ja treenailla Tracyn kanssa sekä ottaa päikkärit...  Vauva nimittäin nukahti ensimmäisille päiväunilleen ja T lähti kohti seuraavaa työpaikkaansa eli rauha maassa. Ohjelmassa siis jumppaa ja päikkäreitä. 


Aamupala: luomujugurttia kaakonibsien ja banaanien kera, pähkinöitä ja sitä lemppariteetä. 
Tällä kertaa miehen lahjaksi ostamaa Kusmi Tean Earl Greytä. 

Päätin syödä seisaaltani keittiössä ja samalla pohdin, että keittiöön voisi hommata yhden korkean jakkaran.

Vanha kotikaupunki taistelee edelleen pahenevan ilmansaasteongelman kanssa. 

Tosiaan Hillary Clintonin tilalle olisi tarvittu pätevä nainen... 

Mahtavan Piano -elokuvan tähti Harvey Keitel Pradan mallina.

Missonin muotitalossa surraan Vittorio Missonia.


Makeat sandaalit, mutta totuuden nimissä meikäläiselle aivan liian korkeat.




Buona giornata!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3974436/?claim=g3399w4yymk">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>